|
Sen lisäksi, että kanootti oli aikansa työjuhta, oli se myös aikansa digi-tv ja monkey mopo. Kanootitanssilla saatiin arvostusta ja herätettiin kylän tyttöjen mielenkiinto. Kanootti esineenä ja kanootin liike - molemmissa on voimakas, jopa eroottinen lataus. Ehkä tästä syystä useat heimot kielsivät naisia melomasta.
Perinteiset kanoottitanssit antavat vaikutelman, että kanootti liikkuu itsestään ja meloja tanssittaa kanoottia mahdollisimman vähäeleisesti, mutta niin, että kanootti tai kanoottiryhmä liikkuu mahdollisimman korskeasti. Liikkeen lisäksi soihdut loivat lisää tunnelmaa kanootitanssille.
Nahani melontaesitys on kineettinen matka melonnan henkiseen maailmaan. Melonta koetaan helposti vain liikunnaksi ja urheiluksi, mutta monelle avokanoottimelojalle se on pitkän perinteen jatke ja yhteys vuosisataiseen kanootilla leikkimisen perinteeseen.
Tämä esitys vaatii kanootilta erityisiä ominaisuuksia. Sen pitää olla samalla sekä vakaa että ketterä. Tällainen kanoottimalli löytyy Suomesta ja kaiken lisäksi se on suomalaista käsityötä. Esitys melotaan avokanoottimelonnan uranuurtajan, Lauri Salaman suunnittelemilla ja valmistamilla kanooteilla. Lauri Salaman melomat tuhannet kilometrit Pohjois-Amerikan Yukonin ja Luoteisterritorion vesistöissä ovat opettaneet hänelle kanootin ominaisuuksista ja perinteisestä melonnasta.
Nahanin tarina: Laurin ollessaan poikansa kanssa vaelluksella oli vastaan tullut partio joka kantoi nimeä Nahani. Poika oli kysynyt mistä vartio oli nimensä saanut. Nimi oli tullut vartiolle Ystäväni Nahani -kirjasta joka kertoo erään intiaanin ja suden ystävyydestä.
Intiaanien kielellä Nahani tarkoittaa loistavaa kuten esimerkiksi lumihuippuista vuorta, (Nahani-mountain, Nahani-river, Nahani-lake) sattumaa tai ei niin Ystäväni Nahani -kirjan susi on kuvattu hopean hohtoiseksi.
Näin löysi Lauri Salaman kanootti itselleen nimen joka kuvaa hyvin kanootin ominaisuuksia. Laurin käsissä on syntynyt 20 vuoden aikana parisen sataa Nahania.
|
